Top Social

Tää ohimenevä, onks tää mun elämä?

torstai 27. heinäkuuta 2017
Olen niin monta kertaa tsempannut itseäni ja läheisiä "This too shall pass" toteamuksella. Tämäkin menee ohi. Viime viikko oli kamala. Alkuviikko sairaalassa. Keskiviikko iltana alkoi sietämättömät jalkojen hermokivut, joihin aloitin lääkityksen. Hermokivut ilmoittelevat vielä itsestään välillä. Lääkityksen annosta en ole halunnut nostaa, koska lääkke huippaa. Lauantaina kävin ylhäällä tunnin. Väsymys veti kropan kasaan. Sunnuntaina kuljin pää kenossa kun tasapaino heitti vasemalle. Tänään oikean silmän takana on kipua, johon kipulääkkeet eivät juuri auta. Olisiko ms-tautiin sopien tulossa silmähermon tulehdus. Saa nähdä... 

Tämä on yksi lempikuvistani. Voi, kuinka haikailen tuota aikaa. Parempi olisi vain muistella lämmöllä.Vuosi taitaa olla 2012 ja paikka Bristol, Englanti.

Tämän viikon alussa olen kuitenkin jaksanut olla jalkeilla. Olen käynyt koiran kanssa aamulenkillä. Olen siivonnut autotallia, laittanut ruokaa ja jaksanut välillä touhuta lasten kanssa. Aivan mahtava juttu, että sain kortisonia ja se tehosi.  Se ei kuitenkaan ole pääasia, miten lääke on tehonnut, vaan se, että nekin pahat päivät menivät ohitse. Niin kuin menee tämä tämänpäiväinen silmäsärkykin. 

Sama juttu lääkkeepiston kanssa. Päivän pistosvapaan aikana ehtii unohtaa, milta se tuntuu. Piston jälkeen iholle nousee punoitus. Koko raaja kirvelee. Sattuu ja tuntuu, että en enää jaksa pistämistä. Tämä on aivan kauheaa. Tunti sen jälkeen kipua ei enää ole. Sekin menee ohitse. Sen lisäksi seuraava pistos on vasta ylihuomenna. Se tuntuu kauhealta, mutta sekin menee ohitse!

Olen ehtinyt tähän ikään jo käydä paljon elämän kipuja, menetyksiä ja suruja. Tiedän, että moni on käynyt niitä minua vieläkin enemmän. Silti itse olen vielä tässä. Hengissä kaikista huolimatta. Kaikki ne hankalat ajat menivät ohitse. Aikanaan.


Kuva vuodelta 2010, Download festivaali Donningtonissa, Englannissa. 

Kaikki on kokenut jossain vaiheessa elämää sen tosiasia, että kipu sekä epämiellyttävät asiat vain kuuluvat osana elämäämme. Syytä kipuun ja kärsimykseen jokainen voi tarkastella oman vakaumuksensa valossa tai syyttää siitä Jumalaa, johon ei kuitenkaan usko. Oli kipu tai kärsimys millainen tahansa, se menee jossain vaiheessa ohi. Edes hetkeksi. Se muuttaa muotoaan samalla tavalla kuin jokainen hengenveto on eroaa hieman edellisestä. Silloinkin kun tuntuu, että kärsimys ja kipu on vienyt kaiken merkityksellisen elämästä, tosiasia on, että sekin tunne menee ohitse. Aikanaan. 

Voi, kunpa oppisin taidon elää HETKESSÄ. Oli se hetki millainen tahansa. Hyväksyä kaikki, mitä elämä tuo tullessaan. Kivut, kärsimyksen ja hyvät hetket. Otta ne sellaisena kuin on. Ei liioitellusta, ei rakentamalla niille sen suurempaa roolia.  Ja muistaisi ennen kaikkea, että mikään ei ole pysyvää. Kaikki menee ohi. Aikanaan.











Post Comment
Lähetä kommentti

Kaunis kiitos ja kumarrus kommentistasi!